Kolumni

Voiko kiusaamisesta kertova kirja olla miellyttävä?

30.8.2016

Jääkausi-romaani kertoo kiusatuksi joutuneen yläkouluikäisen Helmin selviytymisestä. Tarinaan lomittuu opettaja, Juha, joka yrittää auttaa Helmiä. Laajemmin olen halunnut kuvata erilaisia valtapelejä sekä sitä, kuinka olennaisesti ne kuuluvat tai ovat kuulumatta ihmisluontoon.  Kirjan keskeisimpiä kysymyksiä on, nähdäänkö muut ihmiset tukena vai uhkana ja vaatiiko pärjääminen toisten kukistamista.

Tarinaa kirjoittaessani jouduin pohtimaan, onko hyvän kirjan oltava miellyttävä. Tämä voidaan ymmärtää monin tavoin, mutta jos miellyttävyys käsitetään siten, että kirja tuo lukijalleen hyvän mielen, niin Jääkausi ei varmasti täytä ehtoa. Eikä se voi sitä tehdäkään. Jos suurelta osin kiusatun näkökulmasta kerrottu kirja toisi lukijalleen mukavan olon, niin siinä olisi jotain perusteellisesti vialla; kirja olisi hymistelyä. Miellyttävyyden sijaan Jääkausi on varmasti enemmänkin ärsyttävä. Se on vihainen kirja, joka esittää kysymyksiä, joihin ei ole helppo vastata ja nostaa esiin asioita, jotka moni haluaisi survoa syvimpään suonsilmään.

Kirjoitusvaiheessa käymäni pohdinnat palasivat mieleeni, kun puhuin elokuussa 2016 julkaistusta Jääkaudesta ensimmäistä kertaa julkisesti eräässä kirjallisuustapahtumassa. Yleisöstä esitettiin kysymys: ”Miksi kirjoitit näin hankalasta aiheesta? Miksi et kirjoittanut dekkaria, vaikka ne myyvät?” Typerryin sen verran, ettei mieleeni jäänyt selvää kuvaa siitä, mitä vastasin.

Muistaakseni sanoin jotain vitsikästä, mutta olisin halunnut todeta seuraavaa: Lähtökohta, jonka mukaan taiteilija pyrkisi luomaan sellaista, mikä miellyttää kokijaa mahdollisimman paljon, on kestämätön. Kirjailijan, tai taiteilijan yleensäkään, työ ei voi olla (ainoastaan) tehtyjen tai hänen itsensä kuvittelemien tilausten täyttäminen. Eikös taiteen tehtävänä ole enemmänkin kysymysten esittäminen sekä ajatusten ja tunteen herättäminen? Jos kirja vain miellyttää, niin sen unohtaa heti. Parhaimmillaan taiteessa on jotain niin voimallista, että se on pakko ilmaista ja joka myöhemmin heilauttaa kokijansa maailmaa ainakin tilapäisesti ja parhaimmassa tapauksessa jättää sen pysyvästi uuteen asentoon.

Se kuinka olen Jääkauden kohdalla näissä ylevissä tavoitteissa onnistunut, jää lukijoiden arvioitavaksi. Siitä olen kuitenkin varma, että kirjailija aliarvioi, paitsi itseään, myös lukijoitaan, jos hänen ensisijaisena tavoitteenaan on miellyttää. Uskon myös, että miellyttävyys ja nautittavuus ovat täysin eri asioita. Toivonkin Jääkauden lukijoille nautinnollisen epämukavia hetkiä Jääkauden parissa.

Mooses Mentula

Toim. huom. (Lukijoiden) Arvioita Jääkaudesta voit lukea esimerkiksi näistä: