Haastattelu

Hanya Yanagiharan haastattelu

6.4.2017

Yhdysvaltalainen Hanya Yanagihara vieraili Suomessa maaliskuun lopulla. Vain päivän Helsingissä viettänyt kirjailija ei ehtinyt tehdä kirjakauppavierailuja, mutta antoi #Kirjalle haastattelun, jonka on koonnut kustannustoimittaja Johanna Harkkila.

Mukavaa saada sinut Suomeen! Olet ollut Condé Nastin ja New York Timesin matkailutoimittaja – mitä mieltä olet Helsingistä?

Helsinki on todella kaunis, paljon kauniimpi kuin Tukholma. En ymmärrä, miksei minulle ole kerrottu tästä paikasta aiemmin mitään! Valo täällä on upeaa, samoin Aallon ja Engelin arkkitehtuuri.

Pieni elämä, toinen romaanisi, on ollut valtava menestys. Useat lehdet nimesivät sen vuoden 2015 parhaaksi kirjaksi, ja se oli ehdolla Man Booker -palkinnon ja National Book Awardin saajaksi. Miten kaikki tämä huomio on muuttanut elämääsi?

Yritän jatkaa elämääni normaalisti, en esimerkiksi halua kirjoittamisesta päätyötä, vaan haluan pitää sen sidoksista vapaana. Man Booker -sirkus oli kuin Ugly Miss America -kilpailuihin osallistumista, jossa sinua kuskataan ympäriinsä kaikenlaisissa tilaisuuksissa uimapuvussasi, ja kun et voitakaan, juhlaillallisella pöydässäsi istuvat kääntävät katseensa pois…

Pienen elämän rakenne on nerokas. Kirja alkaa melko kevyissä tunnelmissa, lukija rakastuu henkilöihin, ja sitten, pam, heille alkaa tapahtua kauheita asioita. Mutta siinä vaiheessa lukija on jo täysin koukussa, ja hänen on vain itkettävä, jatkettava lukemista ja itkettävä… Oliko sinulla kirjan koko juoni valmiina mielessäsi, kun aloit kirjoittaa?

Oli kyllä, viimeiset lauseet olivat valmiina jo aloittaessani projektia. Rakenne on tarkkaan mietitty; jokaisella osalla on oma tunnelmansa. Tarkoituksenani oli yllättää lukija mahdollisimman monta kertaa.

Varsinainen lähtökohta kirjalleni oli Diane Arbusin valokuva The Backwards Man in His Hotel Room. Kuvan nähdessäni koin vahvasti, että tuosta henkilöstä tahdon kirjoittaa.

Ystävyys, erityisesti miesten välinen ystävyys, on keskeistä kirjassasi. Mitä ajattelet ystävyydestä?

Yhteiskunta arvottaa ja kontrolloi ihmissuhteita vahvasti. On ikään kuin hierarkia, jossa ylimpänä on vanhemman ja lapsen suhde, sitten parisuhde ja niin edelleen, kunnes päästään alimmalle tasolle, jolla on ihmisen ja koiran suhde. Ystävyys on vapaa näistä yhteiskunnan normeista, koska se perustuu valintaan. Siksi pidän sitä äärimmäisen suuressa arvossa.

Kirjassa on paljon tuskaa ja julmia ihmisiä. Erityisesti asiat jotka tapahtuvat Judelle hänen lapsuudessaan ovat aivan hirveitä. Ajatteletko, että ihminen on luonnostaan paha?

Uskon, että jokaisessa ihmisessä on useita puolia. Tajuaako Veli Luke esimerkiksi tekevänsä pahaa? Puolisonsa pahoinpitelijä saattaa olla menestyvä yrittäjä ja pidetty kaveri. Tausta ei ratkaise, vaan keskeistä on oma valinta.

Miten kuvailisit kirjaasi, ja miksi halusit kirjoittaa sen?

Amerikkalaisessa kirjallisuudessa ironisuus ja kyynisyys ovat vallalla. Halusin kirjoittaa erilaisen kirjan, ja Pieni elämä onkin vanhanaikainen, vilpitön romaani. Se on myös poliittinen romaani, mutta kirjoitettu ikään kuin hyvin pienen linssin läpi. Toivon, että lukija kokee, että kirjallani jaan heidän kanssaan salaisuuden.

Kirjasi on inspiroinut monia ihmisiä. Ketkä ovat omia kirjallisia idoleitasi?

Oi, rakastan Kazuo Ishiguroa! Hilary Mantelia ihailen, hänen tyyliään ja sitä, että hän muuttelee sitä niin halutessaan. Hiukan uudemmista kirjailijoista suosikkini on Neel Mukherjee.

Lue lukunäyte Pieni elämä -kirjasta tästä.